Joogafilosofia tarjoaa avaimen joogan ja arkielämän yhdistämiseen

Joogasta on tullut kiireisen nykyihmisen ihmelääke, apu modernin elämän lieveilmiöihin. Se vetreyttää liiallisen istumisen kangistaman selän ja sen tehokkuus stressin hoidossa on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa. Harjoituksen tuoma energisyys ja syvempi tietoisuus omasta kehosta myös tukevat terveellisiä elämäntapoja.

Mutta entä joogafilosofia? Monet ovat varmasti kuulleet siitä, mutta eivät välttämättä ole täysin perillä mistä on kyse. Koko ajatus voi tuntua suorastaan ärsyttävältä: miksi kaivattuun lepohetkeen pitää sotkea monimutkaista filosofiaa? Eikö pelkkä harjoitus riitä?

Joogafilosofia juontaa juurensa kauas historiaan

Vasta-alkajalle joogafilosofian klassiset tekstit vaikuttavat joskus tulevan kuin toisesta maailmasta. Niin ne tavallaan tulevatkin. Joogan juuret ulottuvat 3 500 vuoden takaiseen Intiaan, missä joogaa harjoitettiin aivan erilaisessa ympäristössä ja aivan erilaisista syistä kuin nykyisin. Muinaiset joogit eivät etsineet hengähdyshetkeä arkisesta puurtamisesta, vaan vetäytyivät yksinäisyyteen selvittääkseen totuuden itsestään ja maailmasta.

Perinteisesti joogalla tarkoitetaankin menetelmiä, joilla ihminen voi saada kehonsa, tunteensa ja mielensä täydelliseen hallintaan. Intialaisen näkemyksen mukaan ihminen voi näin puhdistua edellisten elämien jättämistä ehdollistumista ja samalla lakata kerryttämästä tekojen tuottamaa velkataakkaa, karmaa. Tällöin ihmisen todellinen olemus voi paljastua.

Tällaiset päämäärät tuntunevat täysin vierailta sellaisesta, joka jossain työn, perheen, laskujen ja kauppareissujen välissä rullaa joogamattonsa auki. Kenellä muka on aikaa itsetuntemukselle? Kuitenkin juuri tässä näennäisessä ristiriidassa piilee joogafilosofian tärkein anti nykyihmiselle. Siksi jokaisen nykyjoogin kannattaa tutustua ainakin kahteen joogafilosofian perusteokseen.

Joogafilosofian klassikot Yogasutra ja Bhagavadgita

Joogafilosofian klassikkona pidetty Patanjalin Yogasutra perustuu ajatukselle, että pohjimmiltamme olemme jotain muuta kuin se mieli, joka yrittää epätoivoisesti pitää elämäämme järjestyksessä. Sen takana on puhdas tietoisuus, joka alkaa paljastua, kun kehon ja mielen tavanomaiset liikkeet lakkaavat.

Intian kansalliseepokseen sisältyvä Bhagavadgita puolestaan opettaa, että ihminen voi lähestyä tätä perimmäistä olemustaan suorittamalla kaikki ne arkiset asiat, joita elämä häneltä vaatii – kunhan muistaa samalla pitää yhteyden auki korkeampaan tietoisuuteen. Tällöin koko elämä voi muodostua joogaharjoitukseksi!

Vaikka sekä Yogasutra että Bhagavadgita ovat monilta osin sidoksissa muinaiseen intialaiseen maailmankuvaan, niistä riittää ammennettavaa tänäkin päivänä. Harjoituksen suoma lepohetki voi antaa meille kosketuksen avarammasta, vapaammasta tietoisuudentilasta. Filosofiaan paneutuminen puolestaan auttaa meitä oivaltamaan, miten voimme tuoda jotain tästä tilasta arkeemme.

Joogafilosofia auttaa myös kysymään, miksi oikeastaan teemme niitä asioita, joita teemme, ja ovatko ne kaikki todella välttämättömiä. Tällainen itsetutkiskelu saattaa yllättäen raivata tilaa hektisen elämämme keskelle. Joogassa harjoitus ja filosofia muodostavatkin erottamattoman kokonaisuuden, joka vie kohti syvempää itseymmärrystä, vaikka erakkoluolan sijaan sattuisikin olemaan kaupan kassajonossa perjantai-iltana.

Kirjoittaja Matti Rautaniemi on Joogaan ja henkisyyteen syventynyt teologian maisteri.

Suomen Joogaliitto -logo

Helsingin Joogayhdistys ry
on Suomen Joogaliiton
jäsenyhdistys.

Joogahuone-asanoija
Joogahuone-asanoija

Helsingin Joogayhdistys ry 2020 © Kaikki oikeudet pidätetään.

Helsingin Joogayhdistys ry 2020 ©
Kaikki oikeudet pidätetään.